HoivaBuust- hankkeen tavoitteena on muokata Buurtzorgin kehittämiä toimintamalleja suomalaiseen palvelujärjestelmään soveltuvaksi. Kotihoidon henkilöstö on osallistunut Buurtzorg-organisaation järjestämiin online-tapaamisiin, joissa on tarkasteltu toiminnan ideologiaa ja keskusteltu ideologian keskeisimmistä käsitteistä. Buurtzorg-ideologiassa keskitytään siihen, että asiakas on keskiössä ja kotihoidon tiimit ovat itseohjautuvia. Asiakkuuden kuuluukin olla keskiössä ja niin se on myös meillä Suomessa, jossa vanhuksella on oikeus turvalliseen vanhuuteen, oikeus tarpeenmukaiseen hoitoon ja hyvään huolenpitoon. Buurtzorg-ideologiassa asiakkaan ”ympärillä” on lähiverkosto, joka on aktiivinen ja keskeinen toimija vanhuksen huolenpidossa, kotihoidon tiimit toimivat yhteistyössä lähiverkoston kanssa.
Suomessa vanhustyö on muuttunut 1800-luvulta, jolloin vanhukset hoidettiin kotona, omaisten toimesta. Tänä päivänä omaiset ovat vanhusten oikeuksien ”taistelijoita”, jotka haluavat omille vanhuksilleen mahdollisemman parasta hoivaa. Mutta aika harvan vanhuksen lähiomainen on valmis olemaan osana vanhuksensa arkea ja osallistuen hänen hoivaan, omaishoitajia lukuun ottamatta? Entä mitä tapahtuu niille vanhuksille, joilla ei ole omaisia, ystäviä tai turvallisia naapureita. Heidän tukena on yhteiskunta, joka lakien ja säädösten mukaan mahdollistaa hoivan ja huolenpidon kotiin kotihoidon ja muiden palveluiden turvin.
Online-tapaamisten välillä on käyty henkilöstön kanssa keskusteluita, joiden avulla pohditaan Buurtzorg- ideologian soveltuvuutta suomalaiseen kotona hoitamisen kulttuuriin. Hoitajien kanssa keskustellessa selvisi, kotihoidon asiakkaista suurin osa on niitä vanhuksia, joilla ei ole muita kontakteja kuin kotihoidon henkilöstö. Heillä ei ole lähiverkostoa, joka kävisi vanhuksen luona silloin, kun ei ole kotihoidon käyntejä. Henkilöstön huoli vanhuksista ja heidän pärjäämisestä on oikeutettua. He ovat ainoat ihmiset, jotka käyvät näiden vanhusten luona. Vanhukset kokevat, että on hyvä asua kotona, mutta usein kuulee: ”Etkö voisi jäädä tänne minun kanssani?”.
Buurtzorg-ideologiassa kotihoidon tiimit kartoittavat vanhuksen lähiverkostoa ja osallistavat heitä vanhuksen hyvinvoinnin ja terveyden tukemiseen. Tässä suomalainen kulttuuri eroaa hollantilaisesta kulttuurista, jossa huolehditaan naapurista, ystävistä ja ollaan enemmän sosiaalisia. Kotihoidon henkilöstön kanssa keskusteltaessa nousee huoli siitä, että kuka kartoittaa vanhuksen lähiverkostoa ja ylläpitää sitä. Ymmärretään, että lähiverkoston avulla voidaan mahdollistaa yksinäisille vanhuksille sosiaalisia kontakteja ja sitä kautta aktivoidaan toimintakykyä sekä ennaltaehkäistään syrjäytymistä. Mutta jos tuota lähiverkostoa ei ole? Yksinäiset vanhukset ovat aivan eri asemassa kuin ne vanhukset, joilla on aktiivinen lähiverkosto. Lähiverkoston kartoittaminen, saati sen rakentaminen yksinäiselle vanhukselle, ei tapahdu hetkessä ja se vaatii resursseja ja vahvistusta yhteiskunnalta. Kotihoidon henkilöstö on monen vanhuksen ainoa lähiverkosto, kun omaisia ei ole. Herää kysymys, että suorittavatko tämän päivän vanhukset elämää, mutta eivät enää nauti siitä?
Online-tapaamiset herättelevät henkilöstöä rakentavaan keskusteluun ja tarkastelemaan kotihoitoa Buurtzogin silmälasien läpi!
