Koronan varjossa.
Hallitus on päättänyt jatkaa ikäihmisten ja perussairaiden kotikaranteenia toistaiseksi. Näin varmistetaan muuta karanteenia riisuttaessa sairaansijojen ja tehohoitopaikkojen riittävyys lapsille ja työikäisille. Heidän tervehtymisensä on elinehto yhteiskunnan toiminnalle ja säilymiselle. Hallitus opastaa, vanhat pysykööt kotonaan. Meidän vanhojen on yhdessä pohdittava, miten karanteenia voidaan purkaa ja taata mielemme hyvinvointi, kuitenkaan vaarantamatta nuorempien terveyttä. Vain me itse tiedämme omat tarpeemme ja toiveemme. Vain 70 vuotta täyttänyt ihminen pystyy avaamaan kaikki ne verhot mitkä ikä heittää yllemme. Ei ole kovin montaa vuotta siitä, kun meitä neuvottiin: kosketelkaa toisianne. Sitten tuli ”miituu” ja nyt korona. Kosketuksesta on tehty lähes kirosana, vaikka läheisyyden kuuluisi tuoda lämpöä ja turvallisuutta välillemme. – Hyvät neuvot ovat nyt kortilla.
Olin työelämässä mukana rakentamassa uudentyyppistä paperikonetta, hybridiformeria lisäämään tuotantoa ja parantamaan paperin laatua. Hallitus on hauskasti valinnut käyttöön hybridistrategian taistelussa virusta vastaan. Se tarkoittaa välimuotoa, vapaasti leviävän taudin kehittämän laumasuojan ja täydellistä eristämistä edellyttävän viruksen tukahduttamisen välillä. Terveysministeri vakuuttaa, että hallituksen ainoa päämäärä on estää Koronan leviäminen. Niillä toimilla tähän pyritään ja miten tulosta seurataan ja mitataan, jäi kuulijalle vähintäänkin epäselväksi.
Kurkistetaanpa hieman, miten Suomi jaksaa huhtikuussa anno domini 2020.
Kaksi ihmistä ovat tutustuneet toisensa vanhoilla päivillään ja ystävystyneet. Heille sanotaan. Ette voi nyt tulla kahta metriä lähemmäksi toisianne. Olettehan eläneet erossa kohta 90 vuotta. Kyllä te tätä karanteenia vuoden pari jaksatte kestää.
Äiti taluttaa nuorta poikaa kadulla, kun isomummu tulee vastaan. Äiti pelästyy tilannetta ja ennen kuin heidät huomataan, siirtyy lapsineen kadun toiselle puolelle. Naiset vaihtavat kuulumisiaan kadun yli. Vanhus on lapselle hyvin rakas. Hän alkaa itkeä, eikä ymmärrä selityksiä, miksei voi juosta mummua halaamaan.
Oli sunnuntai aamu ja vanhus oli matkalla kirkkoon. Mutta kirkon ovi oli lukossa, eikä hän nähnyt mitä oveen liimatussa paperissa luki, vaan rynkytti jo suutuksissaan ovea. Hänen mieleensä kai muistuivat sanat: “kolkuttakaa niin teille avataan”.
Ovi ei tietenkään auennut, mutta naisen viereen ilmestyi kuin tyhjästä hyväntahtoinen mies. Hän alkoi kertoa naiselle Korona viruksesta. Se on paha tuholainen. Se sulkee kirkot ja kirjastot. Se erottaa ihmiset ja kansat toisistaan. Se voidaan voittaa vain uskon, toivon ja rakkauden avulla. On kehitettävä rokote taudin nujertamiseksi. Tarvitaan tieteelliseen työhön uskovia ja uskaltavia ihmisiä. Tarvitaan yhteiskunta, joka asettaa toivonsa ja varansa rokotteen löytämiseksi ja tuottamiseksi. Ja sitten tarvitaan ihmisiä, sinun kaltaisiasi.
Vanhus on hyvin tarkkaan kuunnellut vieraan puhetta kaiken ymmärtäen, kunnes kysyy: mihin tässä minua tarvitaan. Kulkija jatkaa: ilman sinun laisiasi kukaan sairastunut ei parane eikä kukaan lapsi kasva aikuiseksi. Sinun tulee rakastaa. Sinun tulee rakastaa sitä poikaa, joka syli avoinna yritti juosta luoksesi, mutta pojan äiti tarttui hihasta kiinni. Ja sinun tulee huolehtia siitä uudesta ystävästäsikin. Olet aina ollut hyvin järkevä. Vaikeina aikoina olet saanut apua Jumalalta, Kyllä sinä tiedät mitä teet. Mies katoaa äänettömästi kuten oli saapunutkin ja nainen lähtee vakain askelin kävelemään kotiinsa.
Jouni Koskimies
